Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry on ollut mukana yhteistyökumppanina Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden Iina Erosen, Henna Sarajärven ja Mirka Sarajärven opinnäytetyössä Vapaaehtoisten tukihenkilöiden kokemuksia hyvinvoinnista EHJÄ ry:n Omilleen-toiminnasta. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida EHJÄ ry:n Omilleen-toiminnan tukihenkilöiden hyvinvointia ja motivaatiota vapaaehtoistoimintaan. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, jossa haastateltiin neljää Omilleen-tukihenkilöä.
“Koen olevani motivoitunut. Varsinkin, kun on tajunnut sen, että kuinka vähän se vie.” –V2 (Eronen, I. Sarajärvi, H. Sarajärvi, M. 2024, s. 20).
Haastatteluiden mukaan tukihenkilöt kokivat hyvinvoinnin ja koordinaattorilta saaneen tuen toiminnassa hyväksi, jolloin pitkäaikainen vapaaehtoistyö lisäsi hyvinvointia. Motivaation muuttumisella oli eniten eroja haastateltavien vastauksissa; jotkut heistä eivät osanneet sanoa, oliko motivaatio muuttunut alkuperäisestä, kuin taas toisilla motivaatio oli muuttunut ajan myötä.
Kuormittavaksi asioiksi koettiin muun muassa aikataulujen päällekkäisyys, tuettavien ajoittaiset vaikeat hetket elämäntilanteissa ja tilanteet, joissa nuoreen ei ollut saatu yhteyttä. Kuitenkin joka tapauksessa toiminnasta on pysynyt palautumaan, saatava tuki on ollut riittävää ja joustot kiireiden aikana ovat auttaneet kuormittavuuden vähentämisessä. Kaksi haastateltavista toivoi, että voisivat saada enemmän vertaistukea. Haastateltavien mukaan järjestöltä on tarjottu mahdollisuus vertaistukeen, mutta oma aktiivisuus vaikuttaa siihen. Vertaistapaamiset ovat antaneet paljon ideoita tukisuhteen kehittämiseen.
“Olen ollut iloinen siitä, miten arvokasta työtä EHJÄ ry tekee.’’ –V1 (Eronen, I. Sarajärvi, H. Sarajärvi, M. 2024, s. 24).
EHJÄ ry: toiminta koettiin tärkeäksi ja merkittäväksi. Haastateltaville tuettava henkilö oli tärkeä ja heidän kanssaan oli muodostunut ystävyyssuhde. Nuorten antama palaute työstä auttaa sitoutumisessa ja pitämään motivaatiota yllä.
“Nuori on tuonut monesti esille, että on tärkeää, että on joku kenelle voi soittaa ja puhua.” –V1 (Eronen, I. Sarajärvi, H. Sarajärvi, M. 2024, s. 22).
Opinnäytetyön voi kokonaisuudessaan lukea täältä.