Laulaja Jouko Mäki-Lohiluoma kertoi tarinan nuorena kokemastaan epätoivoisesta tehtävästä muuttaa vanhempiaan. Tehtävä oli tuntunut lähes mahdottomalta, mutta oman aikuistumisen myötä työ alkoi vihdoin tuottaa positiivisia merkkejä: vanhemmat alkoivat ymmärtää asioita paremmin.

Aikuistuva ihminen esittää mieluummin muutoksen vaatimuksia vanhemmilleen kuin itselleen. Omaa muutosta on helpompi arvioida jälkikäteen, kun saa asioihin tarvittavaa etäisyyttä. Nuoren keskeinen kehitystehtävä on ottaa etäisyyttä vanhempiin kyetäkseen luomaan omaa aikuisen ihmisen persoonallisuuttaan. Ystävät auttavat tässä kehitystehtävässä.

Suurin haaste ei aina liitykään vain nuoreen vaan myös vanhempiin ja heidän toimintatapojensa muutokseen. Nuoren onnistunut itsenäistyminen ja aikuistuminen eivät ole mahdollisia ilman koko systeemin muutosta. Uudenlainen dynamiikka vaatii sekä nuoren itsenäistymiseen liittyvää muutosta että vanhemman kasvamista itsenäistyvän nuoren vanhemmuuteen.

Nuoren itsenäistyminen saattaa näyttäytyä jopa ensisijaisesti vanhemman kokemana omana kasvuprosessina. Luonnollista siinä on nuoren muuttuminen ja haastavaa sen minäkuvan kyseenalaistaminen, jonka varaan olemme hyvän vanhemman identiteettimme rakentaneet.

Vanhemmalle saattaa olla vaikeaa oman suhtautumisen säätely. Yhteentörmäyksiä tulee ja vuorovaikutus voi ajautua raastavaan konfliktiin. Hyvään vanhemmuuteen liittyy kyky säädellä viisaasti nuoren itsenäisyyttä, vapautta ja vastuuta. Kun epäonnistumisia tulee, tarvitaan keskustelua ja anteeksi pyytämistä.

Itsenäistyvien nuorten vanhemmilta vaaditaan eksistentiaalista vanhemmuutta, jossa aikuinen on nuoren käytettävissä silloin, kun nuori häntä tarvitsee. Lisäksi nuori kaipaa vanhemman kannustavaa ja sopivasti tilaa antavaa suhtautumista sekä kehitysvaiheeseensa suhteutettua rajojen asettamista.

Teini-ikäisen vanhemmuus riisuu meidät paljaaksi: Joudumme poikkeuksetta joskus tilanteeseen, jossa ei tee mieli katsoa peiliin. Kuva itsestä on liian epämiellyttävä kohdata.

Nuori ei halua kokea olevansa ”vanhempiensa jatke”. Nuoren identiteetti ja subjektiviteetti vahvistuvat pohdintojen ja keskustelujen kautta tapahtuvan oman arvomaailman rakentamisena erillisenä aikuisena ihmisenä. Symbioosin viimeinen side on murtumassa rakentuakseen myöhemmin yhteytenä kahden itsenäisen aikuisen välille.

Kai Laitinen
toiminnanjohtaja
EHJÄ ry

Kirjoitus on julkaistu SOS-Lapsikylä ry:n Kuulumisia-lehdessä 3/2014

3.11.2014.