Lastensuojelun laitoshoito on viime aikoina saanut osakseen paljon huomiota. Puhutaan nuorten hatkaamisesta, päihteiden käytöstä ja nuorten itsensä aiheuttamasta sekä heihin kohdistuvasta väkivallasta. Samalla puidaan yhteiskunnallisen kasvatusvastuun jakautumista. Kuka ottaa koppia oireilevista, tuen tarpeessa olevista lapsista ja nuorista? Ja kuinka tehtävästään selviää lastensuojelu viimesijaisena vastuun kantajana?
Yle Uutisten tuoreessa artikkelissa kokemusasiantuntijat kertovat kokemuksistaan lastensuojelun laitoshoidossa. Suurimmalle osalle huostaanotetuista lapsista ja nuorista sijaishuoltopaikka tarjoaa turvallisen kasvuympäristön, jossa heistä huolehditaan ja välitetään. Osa nuorista kuitenkin kokee, ettei ole tullut laitoshoidossa kuulluksi eikä ole saanut osakseen oikeudenmukaista kohtelua. Joidenkin nuorten tilanne on voinut huostaanoton ja sijoituksen myötä jopa huonontua, vaikka palveluiden tarkoitus on täysin päinvastainen.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen peräänkuuluttaa artikkelissa ennaltaehkäisevien palveluiden ja psykiatrisen avun merkittävyyttä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Tällä hetkellä sijaishuoltoyksiköihin päätyy myös sellaisia lapsia ja nuoria, joiden tilanteeseen psykiatrisen sairaanhoidon palvelut olisivat olleet osuvampi vaihtoehto. Lastensuojelulaitoksissa on harvemmin psykiatrisen sairaanhoidon osaamista.
Lastensuojelun keskusliiton ja Talentian viime viikolla julkaiseman selvityksen mukaan pätevien työntekijöiden rekrytoinnin ja sitouttamisen haasteet ovat keskeinen haittatekijä lastensuojelun laitoshoidon laadukkuuden takaamisessa. Lastensuojelun sijaishuolto ei näyttäydy sosiaalialan opiskelijoille ja ammattilaisille houkuttelevana alana, jolle haluttaisiin työllistyä – ainakaan pitkäaikaisesti. Työtä lasten ja nuorten parissa pidetään palkitsevana ja merkityksellisenä, mutta myös vaativana, kuormittavana ja jopa vaarallisena.
Ilman pitkäaikaisia työntekijöitä laitoshoidossa ei kyetä tarjoamaan lapsille ja nuorille pysyviä ihmissuhteita ja olosuhteita, vaikka juuri niiden on todettu olevan keskeinen sijaishuollon laatutekijä. Palvelurakenteisiin, työolosuhteisiin ja työsuojeluun on syytä panostaa, sillä työntekijöiden pysyvyydellä on suora yhteys sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten hyvinvointiin.
Pelastaa Lapset ry:n luotsaama lastensuojelun asiantuntijaverkosto yhtyy edelliseen todeten, että lastensuojelun laitoshoitoon tarvitaan kipeästi lisää pysyviä ja päteviä työntekijöitä sekä kohdennettua ammattiosaamista. Verkoston tällä viikolla julkaisemassa toimenpide-ehdotuksessa esitetään että lastensuojelun laitoshoidon laadukkuuden varmistamiseksi alan veto- ja pitovoimatekijöihin tulee panostaa. Keskeistä on sijaishuollon työntekijöiden koulutukseen ja osaamisvaatimuksiin, työolosuhteisiin, johtamiseen sekä alan julkisuuskuvaan vaikuttaminen.
Huostaanotto ja lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on aina viimesijainen vaihtoehto lapsen kasvun ja kehityksen turvaamisessa. Ennen huostaanottoa muut keinot on siis jo kokeiltu ja sijaishuollon tehtävänä on ottaa koppi ja kannatella tukea tarvitsevaa lasta tai nuorta. Viimesijaisessa turvaverkossa ei tulisi olla laatupoikkeamia, vaan sen kantavuus täytyy pystyä varmistamaan. Verkon pitävyyden takaamiseksi tarvitaan panostusta henkilöstö- ja osaamisresursseihin, eli kannattelijoiden määrään ja valmiuksiin ottaa koppi ja palauttaa pudonnut takaisin jaloilleen.