Viisi vuotta kestänyt tukisuhde on muuttunut syväksi ystävyydeksi, joka on tuonut iloa ja voimaa molemmille. Tukihenkilötoiminta on enemmän kuin pelkkää apua – se voi tarjota pysyvän paikan toisen elämässä.

Kun Yasemin aloitti Omilleen-tukihenkilötoiminnassa, hän asui nuorisokodissa eikä hänellä ollut montaa kaveria. Se oli hänen elämässään todella vaikeaa aikaa.

“Mä olin aika maassa et silloin en oikeesti jaksanu mitään, työnsin kaikkia ihmisiä poispäin ja voin vaan tosi huonosti”, Yasemin kertoo.

Yasemin suhtautui aluksi varautuneesti tukihenkilötoimintaa kohtaan ja ajatteli, ettei hän tarvitsisi ulkopuolisen tukea. Tähän vaikutti aiempi huono kokemus ammatillisesta tukihenkilöstä. Hänen kanssaan Yaseminista oli tuntunut, ettei tämä lähtökohtaisesti välittänyt hänestä, vaan oli mukana vain rahakorvauksen takia.

Toivo heräsi ensitapaamisella

Ensikohtaaminen vapaaehtoisen tukihenkilön Pipsan kanssa meni kuitenkin niin hyvin, että se antoi Yaseminille toivoa.

"Meidän persoonat ja mielenkiinnon kohteet sopivat yhteen heti alusta alkaen”, Yasemin kertoo. ”Eikä 15 vuoden ikäeroa edes huomannut", Pipsa lisää nauraen.

Jo muutamien alkutapaamisten perusteella Yasemin vakuuttui, että Pipsa halusi aidosti viettää aikaa hänen kanssaan ja heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa poikkesi huomattavasti siitä, millaista se oli ollut aiemman tukihenkilön kanssa.

"Olen pystynyt puhumaan Pipsalle ihan kaikista asioista", Yasemin toteaa.

Tukisuhde on vuosien aikana tuonut paljon iloa molemmille

Tukisuhteesta muodostui nopeasti läheinen. Nuorelle oli todella iso helpotus tietää, että joku on häntä varten.

“Joskus, kun mulla on erityisen rankkoja ajanjaksoja, niin meidän näkeminen Pipsan kanssa voi olla yksi ainoista positiivisista asioista sillä viikolla tai jopa sinä kuukautena”, Yasemin kertoo.

Pipsa puolestaan on kokenut heti alusta lähtien saaneensa Yaseminista ystävän, tai oikeastaan lisäpikkusiskon.

“Mä oon tosi onnekas, että Yasemin on tullut mun elämään. Koen, että hän on enemmänkin mulle perheenjäsen kuin pelkkä ystävä tai tuettava nuori”, Pipsa täydentää.

Ystävyyden lisäksi molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että tukisuhde on kasvattanut heitä myös ihmisinä ja avartanut omia ajattelumalleja.

”Mehän tullaan myös vähän erityyppisistä perhetaustoista, että siinäkin mielessä on ollut superhauskaa oppia toisistamme juttuja. Olemme myös tavanneet toistemme perhettä ja viettäneet välillä juhlapyhiä yhdessä”, Pipsa sanoo.

Yasemin pohtii tukisuhteen merkitystä ja tiivistää: “Näin lyhyesti mä voisin sanoa, että Pipsa on ollu silloin, kun muut ei oo ollu”.

Muille vapaaehtoiseen tukihenkilötoimintaan osallistumista pohtiville Yaseminin ja Pipsan viesti on sama: “Ehdottomasti kannattaa kokeilla – jokaiselle löytyy joku sopiva!”.

***

Tämä julkaisu on osa EHJÄmpi nuoruus -postaussarjaa, jossa kerromme tarkemmin siitä, miten toimintamme on muuttanut lasten ja nuorten elämää.