Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä järjestetyn paneelin osallistujat pohtivat, mitä ja kuka saa puhua lastensuojelusta. Mukana oli kuusi eri näkökulmaa: koulutettu kokemusasiantuntija ja entinen lastensuojelun asiakas Amina, kokemusasiantuntija Katja Heiskanen vanhempien edustajana Kasper ry:stä, erityissosiaaliohjaaja Anna Junes sekä lastensuojelun avohuollon tehtäväaluepäällikkö Jaana Leppäkorpi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta, toimittaja ja tietokirjailija Sonja Saarikoski sekä varatuomari, OTM ja työsuhdeasioiden päällikkö Konstantin Laakkonen ammattijärjestö Talentia ry:stä.
Panelistit toivoivat enemmän moniäänistä keskustelua lastensuojelun ympärille sekä vähemmän vastakkainasettelua. Tragediauutisoinnin rinnalla tulisi käydä myös avointa ja neutraalia keskustelua lastensuojelusta. Sensaatiohakuisten juttujen myötä toivotaan huomiota muutosta kaipaaviin rakenteisiin.
Talentian Konstantin Laakkonen totesi, että lain näkökulmasta jokaisella on perustusoikeudellinen sananvapaus, joka oikeuttaa osallistumaan keskusteluun. Vastaavasti perustusoikeudellinen yksityisyydensuoja taas vaikuttaa siihen, ettei yksittäisistä tapauksista, varsinkaan tunnistettavasti, saa puhua julkisesti.
Paneelissa kävi ilmi, että julkinen keskustelu lastensuojelusta tuntuu jäävän usein hyvin puutteelliseksi niin hyvästä kuin pahastakin, ja että lastensuojelu jää helposti esimerkiksi terveydenhuollon jalkoihin. Moniääninen ja avoin keskustelu voisi auttaa poistamaan häpeää ja stigmaa lastensuojelun ympäriltä. Avoimessa keskustelussa kokemusasiantuntijat ovat tärkeässä roolissa. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kokemustieto on ihan yhtä tärkeää kuin muukin tieto.
Lue koko blogiteksti Lastensuojelun Keskusliiton sivuilta.